Punakaalia kebabissa - JO ON AIKOIHIN ELETTY!!

Döner Kebabin tilaa on puitu näillä sivuilla usein. Jotakin lukijaa tämä jankkaaminen saattaa alkaa jo kyllästyttää, toista asia ehkä huvittaa ja kolmatta koko blogi ei jaksa kiinnostaa enää pätkän vertaa; kas sen verran tylsiksi ja ennalta arvattaviksi ovat juttuni käyneet. On toki totta, että ruuan mahtavasta maailmasta löytyisi paljon akuutimpiakin raportoinnin aiheita. Tämän me tiedämme kaikki, mutta Ruoka Blogi tulee vankkumatta puuttumaan Döner-asiaan tasan niin kauan kun tämän herkun alennustila jatkuu.

Siispä aiheeseen. Koin tänään melkoisen yllätyksen mentyäni pitkästä aikaa Full Bhoona-kiskalle, siis sinne, missä työskentelee tämä lihava lähiöneito. Aistin heti tiskille tultuani, että kaikki ei ollut hyvin. Henkilökuntaa ei näkynyt missään ja kebab-tankokin pyöri tyhjillään. Hetken odotettuani ilmestyi takahuoneesta tuo edellämainittu nainen. Hänen ilmensä oli viekas.

Esitin tilaukseni ääni väristen. Nainen nyökytteli jutellen samanaikaisesti puhelimessa. Kuunneltuaan näin toisella korvallaan tilaukseni hän kääntyi, alkoi leikata pita-leipää, laittoi leivän uuniin ja kääntyi taas minua kohden.
"Mitä saisi olla?", kysyi nainen.
Häkellyin täysin, sillä olin tilannut kebabin vain muutamaa sekuntia aiemmin. Pian nainenkin sitten muisti tämän ja huusi jotain mistä en saanut selvää. Tämän jälkeen hän otti pita-leivän uunista ja häipyi kioskin takahuoneessa, yleisölle näkymättömissä sijaitsevaan "keittiöön" hakemaan kebab-lihaa. Kohta hän palasi jälleen tiskille.
"Haluatko salaattia?", kysyi nainen.
"Toki!", vastasin reippaasti ja vasta sitten katsahdin salaattialtaaseen, joka oli täynnä punakaalia. Raikkaan ja monipuolisen salaatin tilalla oli pelkkää punakaalia. Kun sitten hetken päästä nostin katseeni, huomasin kuinka nainen kasteli döneriäni litkulla, joka muistutti erehdyttävästi pizzapohjalle levitettävää ketsuppijohdannaista.
"Voi perse", kirosin mielessäni, "Nyt saa kebabin syöminen loppua".

Kotiin päästyäni huomasin kuitenkin, että kebab oli oikein maukasta. Mitäpä tästä siis opimme? Sitä en tiedä, mutta varmaa on se, että dönereistä tullaan kirjoittamaan Ruoka Blogissa jatkossakin. Sen verran kiehtova ja jännittävä on niiden maailma.